Otsa hiessä on ruisleipänsä ansaittava

Sammio- projektit kulkevat kohti huhtikuun lopun koitoksia tällä hetkellä vahvasti valmistuskuvien,  hyvien aikomusten, odottamattomien sekä odotettujen ongelmien, laiminlyöntien sekä tekemisen meiningin sulassa sekamelskassa. Tyypillistä projektityöskentelyä siis. Kokonaisuudessahan on tavoitteena törmätä tuotekehitysprosessin ongelmiin ja selvitä niistä suunnilleen ehjin nahoin pieni oppimäärä kerrallaan kokemuspääomaan karttuneena.

Useamman opintojakson yhdistävässä projektioppimismallissa on eittämättä ongelmakohtansa; kaikki tekeminen ja onnistuminen on monesta tekijästä kiinni ja vaikka itse tekisi työnsä hyvin, ei se välttämättä riitä. Pitää paikata muiden opiskelijoiden, ohjaajien, ryhmien, sidosryhmien jne laiminlyöntejä, aikaa menee neuvottelemiseen ja sopimiseen ja muuhun vastaavaan; Tämä metatekeminen vie aikaa, voimia ja hermoja itse tekemiseen siunaantuvan ajan jäädessä joskus vähälle. Vastuun ottaminen ja tekemiseen panostaminen valittamisen asemesta erottaa oppineet vielä opinpolulla olevista.

Oppimistahan tämä kaikkinensa tulee ollakin; 'Tämä olisi pitänyt hoitaa näin', 'Tämä on tehoton tapa työskennellä', 'Tämä nyt ei ainakaan toimi' -tyyppiset ajatukset ovat arvokkaita, kun niihin vielä suo tovin tuumatakseen, kuinka asian itse korjaisi ja kuinka toimisi, jos olisi siinä asemassa, että asioihin voisi vaikuttaa. Projektioppiminen luo mahdollisuuden saada konkretiaa eri osapuolten näkökulmiin ja siitä on eittämättä hyötyä työuran eri vaiheissa, jos asenne opin hyödyntämiseen on kunnossa.

Projekteissa on motivaation ja etenemisvauhdin suhteen erilaisia kausia ja toisinaan tarvitaan lisäkipinöitä homman pysymiseksi elossa. Suunnitteluosuudesta valmistukseen siirtyminen aiheutti pientä hämminkiä. Ryhtiliikkeen kautta kokonaisuuteen näyttää tulleen uutta otetta ja järjestelmällisyyttä; on hyvä asettua konepajan asemaan ja pohtia, millä tavoin sinne valmistuspiirustukset toimitetaan. Organisoitu sopiminen, järjestys ja aikataulutus tuppaa toimimaan.

Sammiossa alkaa lähiviikkoina kilpureiden kokoonpanopisteillä näkyä liikettä. Osia on jo valmistettu ja materiaaleja sekä osto-osia matkalla kohti Sammiota. Rungon osien sahausta opetellaan ja sitten hitsausintoiset sekä kenties -taitoisetkin pääsevät osien liittämisen pariin.

LUT Koneen henkilökunta on jälleen päättänyt loistaa Joulella Pisimmälle -kilpailussa viimevuotisen jakamatonta kunnioitusta saavuttaneen ajokkinsa luoman perinteen velvoittamana. Tässä salakuvaajien pitkän ja hartaan odottelun tuloksena ottamia otoksia tarkoin varjellusta kilpuriprojektista. Kaikki ajokissa on uusinta uutta niin tekniikan kuin materiaalienkin osalta; pöly, lika ja ruoste on lisätty kilpakumppaneiden hämäämiseksi.